the end /
Sarah Mlynowski : Kemuja ja kuplivaa
Rachelin ja Mirin noitaseikkailujjen neljäs osa tuntuu olevan ehdottomasti paras edellisiin verrattuna.
Miri tutustuu netissä tyttönoitaan, jonka luona siskokset käyvät. Sama tyttö, Wendaline, tulee pian samaan lukioon kuin Rachel, ensimmäiselle luokalle (Rachel menee toiselle). Sitä ennen Wendaline kävi kotikoulua eikä tiedä tapoja, joten siitä seuraa ongelmia.
Wendalinelta Rachel & Miri saavat kuullla, että nuorillle noidille suoritetaan samsorta, joka on eräänlainen noidaksitulemis-juhlarituaali. Sitä ennen he alkavat käymään noitakoulua kerran viikossa ja tutustuvat pariin mukavaan poikaaan, ja vaikka Rachelilla on onnellinen suhde Rafin kanssa, hän tuntee jonkinlaista vetovoimaa velhopoika Adamia kohtaan.
Kirja oli kirjasarjan paras, ja koko sarja oli tosi hyvä. Kirja oli hauska, muttä siinä oli myös tunnetta & pohdiskelua. Juoni oli selvä jja ymmärrettävä.
Välillä tuntui, että Rachelin oli vaikea päättää, mitä tekisi. Se ei ollut kuitenkaan ongelma, vaan ratkaisu löytyi kaikkeen ja loppu olikin onnellinen.
Suosittelen kirjaa tytöille >
+ Ennen kirjan lukemista kannattaa lukea edelliset sarjan kirjat :
~ Rintsikoita ja luudanvarsia #mce_temp_url#
~ Konnia ja kielreita #mce_temp_url#
~ Loitsuja ja lemmenlommoja #mce_temp_url#
Miten ihanaa onkaan lausua nuo sanat. Poikaystävä. Tai mon amour, kuten sana kuuluu ranskaksi, jota minulla lukujärjestyksen mukaan on toisella tunnilla. Rakkaani. Saako poikaystävälle tunnustaa rakkautensa vain yhden kuukauden jälkeen? Vai pitääkö odottaa, että poika sanoo sen ensin? Olisipa olemassa joku lukiolaisten poikaystäväkäsikirja, josta voin tarkistaa asian. Se käytäisiin takuulla läpi ensimmäisessä luvussa.
Maggie Stiefvater : Häivähdys
Häivähdyksessä Gracen & Samin rakkaustarina jatkuu, kun Sam parantui.
Beck oli edellisessä kirjassa muuttanut muutaman nuoren ihmissudeksi. Mutta vaikka ilma on vielä kylmä, yksi uusista ihmissusista, Cole, ei halustaan huolimatta pysy sutena. Hän haluaisi unohtaa entisen elämänsä, joka oli täynnä julkisuutta & huumeita ja ja onnistuukin siinä sutena ollessaan.
Isabel, jonka veli Jack kuoli ihmissutena, on myös juonessa mukana.
Grace alkoi sairastumaan, eivätkä lääkärit osanneet auttaa. Hänestä tuleva suden haju kuitenkin tuntui kertovan paljon.
Gracen vanhemmat löysivät eräs yö Samin Gracen huoneesta & suuttuivat erittäin paljon. Myöhemmin he kieltävät Gracea & Samia tapaamasta, mutta Grace karkaa.
Väristyksessä tarinaa oli kerrottu sekä Samin, että Gracen näkökulmasta. Nyt asiaa oli viety eteenpäin ja mukana olivat myös Colen & Isabelin ajatukset. Jossain määrin se tuntui olevan ihan vähän liikaa, mutta toisaalta se sai kirjaan koukuttavuutta ja tuntui ymmärtävän kirjan teemaa paremmin.
Pidin ensimmäisestä kirjasta enemmän, mutta tämäkään ei ollut mikään suuri pettymys, vaan kauniisti kerrottu tarina.
Loppu olikin surullinen, mutta se oli odotettavissa. Ennen Häivähdyksen lukemista kannattaa lukea trilogian ensimmäinen osa Väristys #mce_temp_url#.
Ote kirjasta (Sam) :
Suljin ikkunan ja käännyin räpytellen. Grace seisoi Beckin huoneen kynnyksellä. Grace, jonka olisi pitänyt olla kotona omassa sängyssään. Grace, joka vainosi ajatuksiani, kun en osannut nukkua. Oikeastaan minun ei olisi pitänyt yllättyä, sillä jotenkin olin tiennyt koko ajan, että hän ilmestyisi paikalle. Enkö ollutkin odottanut hänen putkahtavan paikalle?
Louis Sachar : Takapulpetin poika
Viidennellä luokalla oleva Bradley ei ole yhtään kiinnostunut koulunkäynnistä. Hänellä ei myöskään ole vuosiin ollut ystävää ja muut lapset pitävät häntä kauheana hirviönä.
Eräänä päivänä Bradleyn luokalle tulee uusi oppilas, poika nimeltään Jeff. Hän tuntuu olevan ainoa, joka ei pidä Bradleytä hirviönä, ja heistä tulee ystäviä.
Samoihin aikoihin kouluun saapuu koulukuraattori Carla. Bradley tapaa hänet silloin tällöin. Aluksi Carla on Bradleyn mielestä tosi outo ja pelottavan mukava. Jonkin ajan kuluttua Bradley kuitenkin oppii pitämään hyvin paljon Carlasta.
Bradleyn elämä alkaa parantua sen jälkeen, kun hän tutustuu Carlaan. Hän alkaa opiskella kunnolla & saa ystäviä.
Pidin kirjasta heti ensimmäisestä luvusta ja samalla tavalla koko kirjan loppuun asti. Vaikka Bradleylla oli hankala luonne, kirjan avulla oli helppo ymmärtää Bradleyn ehkä vähän erikoisia tekoja.
Kirjaa tuntui tosi hyvältä lukea. Se tuntui pititävän joistakin surullisenpuoleisista tapahtumista huolimatta.
Suosittelen lukemaan kirjan, ja se sopisikin kaikille.
Ote kirjasta :
Läksyt. Koulun jälkeen Bradley Chalkers menisi Jeff Fishkinin luo, ja he tekisivät läksyt yhdessä. Bradley ei voinut uskoa sitä. Läksyt. Hän ei ajatellut mitään muuta istuessaan paikallaan – takarivin reunimmaisessa pulpetissa – ja odottaessaan koulun päättymistä. Ehkei se olekkaan kovin kamalaa, hän järkeili. Jeffkin tekee aina läksynsä. Hänen täytyy pitää siitä.
++ Takapulpetin poika oli Louis Sacharin toinen suomennettu kirja. Ensimmäinen kirja oli #mce_temp_url#
Joanna Nadin : Yksinkertaista elämää, Rachel Riley
Teini-ikäisen tytön päiväkirja jatkuu. Tällä kertaa Rachel sekä hänen parhaat ystävänsä Scarlet & Depis-Ed ovat tehneet Yksinkertaisen Elämän säännöt, joita kuuluu noudattaa. Kaikkien on kuitenkin hyvin vaikea totella sääntöjä, niin yksinkertaiset kuin ne ovatkin.
Vieraillessaan isovanhemiensa luona Rachel tapaa Hilaryn, fiksun tummaihoisen pojan.
Rachelin elämässä tapahtuu joka päivä jotain ja aiheesta riippumatta se kirjoitetaan päiväkirjaan. Muutaman kuukauden aikana sattuu & tapahtuu koulussa, kotona & ystävien kanssa sekä töissä, netissä ja sukulaisten luona kylässä.
Kirjaa oli tosi hauskaa lukea erilaisten tapahtumien ansiosta. Kirjailijalla oli huumorintajua ja mielikuvitusta keksiä erilaisia tapahtumia tavallisen teinin elämään.
Kirjan perusteella sai aika hyvän kuvan Rachelista & hänen perheestään. Jonkin verran ymmärsi myös muita kirjan henkilöitä.
Jos huonoista puolista pitäisi mainita, niin jotkut Rachelin & joidenkin henkilöiden teot eivät tuntuneet loogosilta, mutta kirjassa ei sitä huomioitu.
Kirja oli kokonasuudessa silti hyvä. Ennen tämän lukemista kannattaa kuitenkin lukea samantyyppiset kolme edellistä kirjaa.
Ote kirjasta :
Ihan niin kuin minä olisin pohdiskellut hänen penistään. Minulla on yhä traumoja koko Aasi Dawson / sianlihamakkara -jupakasta. Lisäkis olen äärimmäisen edistyksellinen ja tiedän, että kyseessä on vanhanaikainen median luoma stereotypia. Hilary on joka tapauksessa äärimmäisen moderni , ja minusta tuntuu, että rakastan häntä (platonisesti) vielä enemmän. En voi uskoa, että joudun odottamaan kolme päivää ennen kuin näen hänet jälleen.
Niina Repo & Seita Parkkola : Susitosi
Laura & Karina tutustuvat sanataidekurssilla. Kumpikin on melko hyvä kirjoittaja.
Lauran ihastus Aleksi, joka harrastaa mm. valokuvausta, oli vehkeillyt jotain Lauran parhaan ystävän Marin kanssa, ja Laura ei ollut yhteyksissä kumpaankaan.
Karina lähtee patikoimaan Sodankylää kohti ystävänsä Stellan ja tämän poikaystävän Juuson kanssa. Matkalla tapahtuu todella outoja asioita. Lopulta Laura & Karina ovat lähes kahdestaan metsässä keskellä suurta arvoitusta.
Kirja oli alukasi melko paljon kaikenlaista selittämistä, ja puoli kirjaa oli aika lailla tylsä. Tapahtumat etenivät vuoroin turhan hitaasti, vuoroin liian nopeasti, mutta suurimmaksi osaksi myös hieman epäselvästi. Loppu oli todellakin pettymys.
Lauran & Karinan lapsellisuus ärsytti välillä ja joitakin kysymyksiä jäi vielä kirjan jälkeen. Lukemisessa meni normaalia paljon pidempään osaksi siksi, että kirja ei herättänyt mielenkiintoa lähes yhtään.
Ote kirjasta :
Kun mahdoton onkin mahdollista, suuri rakkautesi ei olekaan ihminen vaan susi, enosi on murhaaja ja paras ystäväsi petturi; eksyt erämaahan ja kännykkäsi lakkaa toimimasta, maassa on nuoli, nuolen alla kirje ja kirjeessä ylinnä Sinun nimesi; suon laidassa on tönö, jonka ikkunasta syliisi hyppää erämaahan eksynyt ystävä… Mikä hirtehistä : elämässä käy näin vähän väliä. Mikä veikeää : elämä ei ole siis ainakaan tylsää!
Louis Sachar : Paahde
Stanley sattu todellakin olemaan väärässä paikassa hiukan väärään aikaan. Hän joutuu Greenjärven leirille, jonne lähetetään rikollispoikia.
Leiri on entinen poiskuivunut järvi. Joka päivä jokainen poika kaivaa puolitoista metriä syvän ja saman verran halkaisijaltaan olevan kuopan. Sen pitäisi kasvattaa luonnetta.
Stanleyn ryhmän, D-ryhmän pojat hyväksyvät hänet joukkoonsa melkein heti, ja antavat Stanleylle lempinimeksi Luolamies. Muutamia kahakoita tietysti tulee.
Muutamien tapahtumien seurauksena Stanleyn kaveriksi muuttunut Zero karkaa leiriltä. Kukaan ei kuitenkaan mene perään, koska ympärillä on pelkkää autiomaata. Stanley ottaa kuitenkin riskin ja muutaman päivän päästä lähtee etsimään ystäväänsä.
Stanleyn seikkailuista on tehty mielenkiintoinen kirja, ja tapahtumia oli kiva koota kuin palapeliä. Pidin kirjasta hyvin paljon, mutta on vaikea sanoa miksi.
Kirja sopii hyvin tytöille, ja vielä paremmin pojille, iästä riippumatta. Siinä ei ollut fantasiaa eikä arvoituskaan loppujen lopuksi ollut suuri, mutta kirja oli viihdyttävä.
Ote kirjasta :
Jonkin ajan kuluttua hän ei enää tiennyt, mikä viikonpäivä oli ja montako kuoppaa hän oli kaivanut. Kaikki tuntui yhdeltä suurelta kuopalta, jonka kaivuu kestäisi puolitoista vuotta. Hän arveli laihtuneensa ainakin pari kiloa. Hän otaksui, että puolentoista vuoden kuluttua hän olisi jo huippukunnossa tai kuollut.
